kotona - ainakin hetken

Matka oli kaikin puolin onnistunut. Aikataulu oli liian tiukka Key Westissä, siellä olisi saanut varmasti muutaman päivän tuhraantumaan pelkästään hotellissa fiilistelemällä. Miami Beachin hotelli oli mahtava, upea ja aivan uskomattoman alihinnoiteltu =) Illalla käytiin tähtitaivaan alle poreammeeseen kuuntelemaan kaupungin ääniä.. Voi sen tähden, tuohon laatuun voisi vaikka tottua - toki se vaatisi Visalta hieman enemmän kuin minimiluottorajan.

Auto toimi kivasti, se ei ollut yhtä magee kuin 66-reissun Dodge, mutta ihan toimiva kuitenkin. Autoa jätettäessä emme löytäneet bensa-asemaa, mutta national veloittanee jossain vaiheessa Pas:n masterilta lunnaat siitä lystistä. - Tammikuun puoleen väliin mennessä sitä ei ole vielä tapahtunut.

Reissu oli edullinen, käteistä meni tuhannen dollaria ja korteilta alta sen. Outleteissa oli mahtavat alennuskampanjat ja vaatetta tuli kannettua kotiin taas miehekkäät määrät. Ruokapaikat olivat edullisia ketjuravintoloita ja hotelleissa aamiainen kuului melkein aina hintaan, ja sillä määrällä apetta pärjäsi pitkälle. Bensa on halpaa eivätkä nähtävyyksien pääsylippujen hinnat päätä huimaa.

Vaikka kyseessä oli kolmas kerta usa:ssa vuoden sisällä, se paikka ei vieläkään ole menettänyt makuaan. Jokaisella reissulla tohtii toimia enemmän ja näkee sellaisen pintavilauksen upeasta maasta ja kolmatta hörppyä makeasta kirsikkakolasta.

Roistot palaavat rikospaikalle vielä kerran. Maaliskuun 14. päivänä hyppäämme jälleen kerran sinivalkoisille siiville ja suuntaamme nokan kohti New Yorkia viettääksemme siellä reilun viikon ja Pastorin syntymäpäivän. Mutta sen jälkeen meidän täytyy haalautua jo joskun kohti itää ja uusia seikkailuita. Tuolta reissulta ei ole tarkoitus tuoda vaatteita - minä tulen pakkaamaan koko hemmetin matka-askin täyteen kirsikkakolaa - vieroitusoireet siitä ovat pitkät ja äärimmäisen tuskalliset =)

Shake, rattle and roll

Pari viimeistä päivää hurahti heittämällä.

Jätimme Key Westin taakse jo epäilyttävän aamutuimaan. Meidän oli tarkoitus viedä kamat autolle ilman kiirettä, sen jälkeen käydä katselemassa vanhaa kaupunkia ja vasta sen jälkeen luovuttaa hotellihuone pitkin hampain pois. Mutta siivooja päätti toisin, se kutale huomasi meidän haalaavan matkalaukkuja huoneesta ja leiriintyi sinne puhdistamaan paikkoja meidän jäljiltä. Eipä paljon napannut enää palata samaan huoneeseen ähertämään vessajuttuja ja fiilistelemään parvekkeelle.

Koska lähdimme liikenteeseen kovin aikaisin, meillä oli koko päivä aikaa haalautua Miami Beachin hotellille, johon matkaa oli vain noin 150 mailia. Matkan varrelle osui alligaattorifarmi, jossa pääsimme vihdoin ja viimein käymään suokopterin - siis sellaisen Miami Vice-kaikenmaailmankiiturin - kyydissä. Ja tottakai näimme alligaattoreita edestä ja takaa ja sivulta ja läheltä ja vähän kauempaakin. Alligaattorifarmille pääsylippu oli noin parikymmentä taalaa nupilta ja se sisälsi hupaisan reilun vartin ajelun suokopterilla, alligaattorien ruokintaa ja muuta pientä oheissälää. Farmin työntekijä oli onnesta soikeana, koska asiakkaita kopterin kyytiin haalautui vain kymmenkunta, kun parin viikon päästä alkavassa sesongissa kyydissä on pahimmillaan melkein kolmekymmentä asiakasta. Ajoitus oli täydellinen lomailun kannalta..

Miamin south beachillä meillä olikin sellainen hotellihuone, että oksat pois ja osa latvaakin. Minä en voi sitä kuvailla, ilman että se vaikuttaisi valehtelulta, joten laitan tähän pari kuvaa liitteeksi. Sesongin ulkopuolella reissatessa voi törmätä helmijuttuihin aika hulvattoman edulliseen hintaan, tämäkin huone otettiin hotellin omilta nettisivuilta ja hinta oli 1/6 sesongin hinnasta. Dibbadai.

Porealtaasta oli mukava katsella öistä tähtitaivasta

Seuraavana päivänä läksimme käymään pikaisesti shoppailemassa vielä viimeiset täydennykset. Se tosin oli helpommin sanottu kuin tehty: tomtomilla oli paha päivä ja sen myötä meillä kans. Parin tunnin pikkulenkki venyi ja venyi pitkälle iltapäivän puolelle koska vietimme 95% päivästä totaalisen ja täydellisen hukassa. Mutta tulipahan ajeltua tankillinen bensaa ja jälleen kerran testattua parisuhteen elastisuutta. Ja saattaa olla, että jotain pientä ja mukavaa ja älyttömän halpaa tuli ostettuakin. Päivä meni kuitenkin kertakaikkisen perssiilleen, koska olimme takaisin hotellilla vasta kahdeksan maissa illalla rättiväsyneinä, ja ne kaikki näkemisen arvoisen paikat jäivät vielä odottamaan huomista..

Retkueen viimeinen päivä valkeni aurinkoisena. Kävimme heittämässä pikkuriikkisen kävelylenkin aamutuimaan, ja jo korttelin päässä oli selkä märkänä ja veto poissa. Autossa onneksi ilmastointi toimi ja cherrypepsi odotteli mukavan viileänä, joten lähdimme katsomaan niitä eilen vajaiksi jäineitä näkemisen arvoisia paikkoja. Paitsi että sekään suunnitelma ei mennyt ihan putkeen. Jälleen kerran hukassa ja syvällä. Periaatteessa löysimme melkein kaikki hakemamme paikat, mutta emme siinä järjestyksessä kuin haimme niitä. Downtownissa olimme (kolme kertaa) silloin, kun etsimme Macy´s tavarataloa, South Beachin läpi ajoimme kun haimme Miami Ink-paikkaa ja lähintä ruokakauppaa, joten oli parasta hylätä auto ja jatkaa matkaa lentäen. Lentokoneet menevät huomattavasti harvemmin hukkaan kuin poloiset turistit onnettomien gps:n kanssa.

American Airlanes ei eksynyt reitiltä, mutta aikamoista vatkaamista se oli koko matkan. Turvavyön merkkivalo ei tainnut sammua kertaakaan koko 8 tunnin aikana, ja kaikki virvokkeet nautittiin rinnuksen kautta. Nyt odottelemme Pariisissa Helsingin jatkolentoa ja sen jälkeen olisi tarkoitus vielä hilpaista Ouluun - jos Finski suostuu meidät kuljettamaan. Atlantin ylitys oli periaatteessa yölento, illalla klo 18 lähtö ja klo 9.00 Pariisissa, mutta siitä sheikkauksesta johtuen nukkuminen jäi kohtalaisen vähille, joten nyt on megalomaaniset silmäpussit ja aika tavalla ryytynyt olo.