Auto toimi kivasti, se ei ollut yhtä magee kuin 66-reissun Dodge, mutta ihan toimiva kuitenkin. Autoa jätettäessä emme löytäneet bensa-asemaa, mutta national veloittanee jossain vaiheessa Pas:n masterilta lunnaat siitä lystistä. - Tammikuun puoleen väliin mennessä sitä ei ole vielä tapahtunut.
Reissu oli edullinen, käteistä meni tuhannen dollaria ja korteilta alta sen. Outleteissa oli mahtavat alennuskampanjat ja vaatetta tuli kannettua kotiin taas miehekkäät määrät. Ruokapaikat olivat edullisia ketjuravintoloita ja hotelleissa aamiainen kuului melkein aina hintaan, ja sillä määrällä apetta pärjäsi pitkälle. Bensa on halpaa eivätkä nähtävyyksien pääsylippujen hinnat päätä huimaa.
Vaikka kyseessä oli kolmas kerta usa:ssa vuoden sisällä, se paikka ei vieläkään ole menettänyt makuaan. Jokaisella reissulla tohtii toimia enemmän ja näkee sellaisen pintavilauksen upeasta maasta ja kolmatta hörppyä makeasta kirsikkakolasta.
Roistot palaavat rikospaikalle vielä kerran. Maaliskuun 14. päivänä hyppäämme jälleen kerran sinivalkoisille siiville ja suuntaamme nokan kohti New Yorkia viettääksemme siellä reilun viikon ja Pastorin syntymäpäivän. Mutta sen jälkeen meidän täytyy haalautua jo joskun kohti itää ja uusia seikkailuita. Tuolta reissulta ei ole tarkoitus tuoda vaatteita - minä tulen pakkaamaan koko hemmetin matka-askin täyteen kirsikkakolaa - vieroitusoireet siitä ovat pitkät ja äärimmäisen tuskalliset =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti