Itsenäisyyspäivä

On varmasti olemassa hullumpiakin tapoja viettää Itsenäisyyspäivän iltaa kuin kuunnella valtameren aaltojen lyövän rantaan ja taivastella muutaman metrin päässä kasvavaa palmua valkoviinilasi kourassa. Jossain kauempaa kaikuu vielä kaiken kukkuraksi Daruden sandstorm, joten kaikki on iltapukua ja Tarja-tädin kättelyä vaille täydellistä.

Aamulla pomppasimme Nissanin rattiin ja läksimme ajelemaan kohti USA:n eteläkärkeä Key Westia. Hotellin aamiainen oli hieman normaalia tienvarsimotellia parempi, joten sillä pärjäsi vallan mainiosti muutaman tunnin ajan. Edessä oli vaatimaton kuuden tunnin ajomatka, joka kuitenkin tietöiden ja muiden vastoinkäymisten vuoksi venyi pidemmäksi. Päivän haastavin osuus oli se, että interstaten loppuessa loppuivat myös vessalliset levähdysalueet, joten edessä oli ongelma: mihin mennä kun rakko tuntuu halkeavan? TomTom onneksi herjasi, että edessäpäin olisi Macy´s-tavaratalo, joten otimme suuntiman sinne restroomien toivossa.. Kyseessä tosin oli vain ko. firman huonekalumyymälä, mutta sielläkin onneksi oli huussit. Emme ostaneet sohvaa tahi muitakaan mööbeleitä, vaan jatkoimme autuaalliset hymyt naamalla kohti etelää.

Edellisenä iltana ebookersin kautta varattu hotelli löytyi ilman suurempia yskimisiä. Tällä kertaa rouva varasi hotellihuoneen ja tulos on sen näköinenkin.. On erillinen makuuhuone, molemmille kylpytakit, kaksi tv:tä ja oma parveke merelle päin. =) Ikunakuunanakuna emme ole olleet näin hienossa paikassa yötä, jopa hotellin "käyttöohjekirjassa" on pukukoodit.

Kävimme äsken kävelemässä öisellä rannalla ja katselemassa tähtitaivasta, ensimmäistä kertaa tämän retkueen aikana taivas on niin selkeä, että tähtikuviot näkyvät. Pukukoodista huolimatta meille tarjoiltiin allasbaarissa, vaikka jalassa olikin verkkarit ja mainos t-paita päällä. Ilmeisesti etiketistä voidaan luopua juuri sillä hetkellä kun asiakkaat heiluttelevat paksua dollarinippua kasvojen edessä.

Huomenna katselemme, mitä sää tuo tullessaan. Varmaankaan emme luovu huoneesta ennen kuin siivooja ajaa meidät harjan kanssa pihalle. Jos aamulla on kirkasta, käymme varmasti katselemassa rantaa enemmänkin - ja jos sataa, katselemme sitä auton ikkunasta matkalla kohti mannerta.

Dollari heilahtaa

Lauantai valkeni vesisateisena ja harmaana. Kirjauduimme ulos hotellista, käännyimme väärään suuntaan aulasta ja hortoilimme matkalaukkujen ja niiden eilen haalattujen muovikassivuorien kanssa puolisen tuntia hotellin ympärillä ennen kuin löysimme auton juuri siitä, mihin sen olimme eilen jättäneetkin.. Parisuhde sai pari kolhua, mutta molemmilla on edelleenkin etuhampaat tallella, joten mitään korvaamatonta vahinkoa ei tapahtunut.

Edellisenä iltana näimme Macy´s tavaratalon tähden kutsuvan kirkkaana moottoritien vieressä, joten suunnistimme sitä kohti aamun alkajaisiksi. Rouvalla on ollut tapana tehdä siitä kaupasta löytöjä kaksin käsin, tällä kertaa tulos tosin jäi laihaksi, mutta - kappas vain - siinä vieressä oli eri outletti kuin se, missä eilen vierailimme. Joten jälleen kerran edessä oli rankkaa säästämistä. Muutama tunti myöhemmin Pas sai houkuteltua rouvan pois (lue: raahasi puoliväkisin autolle) jotta pääsisimme vihdoin ja viimein takaisin tien päälle ja kohti etelää.

Päivän etenemistavoitteeksi asetettiin päästä jonnekin Orlandon ja Miamin puolivälin paikkeille. Kennedy Space Center tosin viivästytti matkaa reilulla tunnilla, täytyihän siellä pyörähtää kun nyt satuttiin olemaan lähistöllä. KSC ei ollut mikään kummoinen paikka, varsinkin kun kumpikaan meistä ei ole mitenkään poikkeuksellisen kiinnostunut avaruusmatkailusta. Paikalla oli rakettien kopioita, ehkä yksi aitokin avaruusraketti ja yksi huvipuistovekotin (siihen ei muuten menty) jolla voi kokeilla, miltä avaruusaluksen lähtö tuntuu ja kauppoja täynnä nasa-juttuja. Ainoa oikeasti säväyttävä juttu oli henkensä heittäneiden astronauttien muistopaikka. Vuonna 1986 tapahtunut Challengerin räjähdys lähdössä oli juttu, joka kolahti 12-vuotiaaseen pikkutyttöön aika rajusti ja pisti vieläkin alahuulta pidemmälle nähdä niidenkin seikkailijoiden muistolaatat. Meidät on suojattu kaiken maailman onnettomuuksilta sillä, että pidämme retkueilla mukana Pyhän Kristoforoksen kuvaa - sinä päivänä kun on nähnyt matkantekijöiden suojelijan Pyhän Kristoforoksen, ei voi kuolla. Yksinkertaista ja tehokasta - ainakin toistaiseksi. Toki Tapiola pitää huolen kaikesta muusta, mitä matkoilla voi tulla vastaan.

Seitsemän korvilla majoittauduimme Vero Beachin kaupunkiin tienvarsihotelliin. Kävimme ensin päällisin puolin tsekkaamassa pari motellia tästä lähistöltä, mutta niiden ulkonäkö kävi liikaa yksiin Bates motellin kanssa, joten rouva piti yksipuolisesti huutoäänestyksen ja tulimme oikeaan hotelliin jossa huoneissa ei ole ovea ulos asti eikä kukaan sekopäämurhaaja pääse hiippailemaan respan tätin huomaamatta tappamaan meitä nukkuessamme. Jotta kohtalo pääsisi ivailemaan vielä kunnolla meidän kustannuksella, huomasimme tuossa äsken illallista etsiessä että sadan metrin päässä on jälleen kerran ihanuuksien ihmemaa täynnä vauhdikasta toimintaa - eli Outlet. Täytynee pyörähtää siellä aamun ratoksi, ties vaikka siellä jossain kaupassa myytäisiin kuivia kenkiä ja puhtaita sukkia, ne näyttää molemmat olevan rajoitettu luonnonvara.

Express

Perjantai tuli ja meni.

Aamusta ryntäsimme vesisateessa hupipuistoihin vielä kerran leikkimään ja fiilistelemään parhaat vekottimet läpi pariinkin otteeseen kuin pahaiset tenavat. Hard Rock Hotellissa majoittautumisessa on se hyvä puoli, että huoneen avain toimii pikapassina puistossa, eli sen kanssa ei tarvi jonottaa muiden kuolevaisten joukossa, vaan saa porhaltaa rinta kaarella omasta sisäänkäynnistä ja yleensä saa ne makeimmat paikat värkeissä ja vempeleissä. (Paitsi vuoristorata-tyyppisissä ei-niin-kovin-miellyttävissä kyydeissä, joissa joutuu eturiviin jossa kaikki tuntuu kamalalta potenssiin sata. Tämä on ehdottomasti puolueellinen ja vuoristoratavastainen kirjoitus ja absoluuttinen totuus. Ugh, olen puhunut)

Sade verotti hauskanpitoa kuitenkin sen verran rajulla kädellä, että läksimme kohtuullisen aikaisin pois ihan-vaan-pyörähtämään 15 km päässä olevassa premium outletin ostosparatiisissa. Hotellille palasimme viiden tunnin päästä parinkymmenen muovikassin ja huomattavasti keventyneiden lompakoiden kanssa. Sillä hetkellä kun huoneen ovi napsahti kiinni, me molemmat olimme jo unten mailla. Niin villiksi on elämä käynyt perjantai-iltaisin ulkomailla seikkaillessa..

Kikkailuja

Torstai meni alusta loppuun naapurissa olevia huvipuistoja kolutessa. Jatkamme matkaa teemalla: olet vain kahdesti nuori. Härvelit, vemputtimet ja värkit tulivat tutuiksi - vatsat sekaisin ja kasvot vihertäen teimme viimeisen virheen ja erehdyimme jokiseikkailun kyytiin, sen jälkeen hotellille johti kahdet läpeensä märät kengänjäljet..

Tänään jatketaan täysin samaan malliin niin kauan kuin sää antaa periksi. Jossain vaiheessa ehtoota alkaa satamaan säätiedotusten mukaan, joten se olkoon hyvä aikaraja meidän leikkimiselle - jiihaa - Simpsons ride kutsuu jälleen!

24

Ensimmäiset 24 tuntia on kulahtanut järjetöntä vauhtia.

New Yorkissa läksimme pokkana pihalle tupangille, kun vapaus odotti ihan siinä matkan varrella. Joko tällä kokemuksella voi kehuskella käyneensä Nykissä? Hermot levänneinä oli tuhat kertaa helpompaa hippailla lähtöportille ja huomata koneen olevan myöhässä. Mutta ei se mitään kun sen tietää. Nämä jenkkien sisäiset lennot ovat hieman isompi tapahtuma kuin mihin Oulu-Helsinki -välisillä lennoilla on tottunut. Seitsemän penkkiä rinnakkain 2+3+2 ja kone oli ääriään myöten täynnä, eikä se loppu kuiten lähtenyt kuin puolisen tuntia myöhässä. Kenttä itsessään oli ennestään tuttu, joten meille ei mennyt aikaa sen tutkimiseen.

Miamissa väsyneet matkailijat saivat väsyneeltä Nationalin työntekijältä auton, vaikka jostain syystä Pastorin Mastercard ei toiminutkaan Natskun toimistolla. Tämän vuoksi aina kannattaa olla vähintään kaksi korttia mukana. Silmäpussien takaa vilkkui sen verran tietä, että kykenimme suunnistamaan hotellille melkein eksymättä ja pääsimme puhumaan sekopäisiä juttujamme respan neidille. Kamat huoneeseen, peitto korviin ja parin tunnin päästä kengät pois jaloista ja valot pois. Heräsin yöllä puhelinsoittoon, gallupin tekijä kuitenkin ymmärsi yskän kun pyysin häntä soittamaan ehkä aikaisintaan parin viikon päästä takaisin - eikä välttämättä sittenkään.. Kello oli silloin kymmenen aamulla Suomessa ja meillä kaksi tai kolme aamuyöllä.

Puoli seitsemän on vallan oivallinen aika alkaa heräilemään lomalla ollessa, eipähän ainakaan myöhästy aamiaiselta. Aamupalabuffet kustansi 22 dollaria nupilta + verot ja oli hintansa väärti. Lähdimme kahdeksan jälkeen hippailemaan kohti Dolphin Mall -ostoskeskusta. TomTomin mielestä Miamin suurin ostari sijaitsee aivan varmasti tehdasalueella lentokentän vieressä, yksisuuntaisen kadun päässä. Me olimme hieman realistisempia sen sijainnin kanssa. Jouduimme pariin otteeseen hakemaan vauhtia (eli jälleen kerran meni risteys tai pari pitkäksi/lyhyeksi/väärään suuntaan/muuten vaan perssiilleen) tullirampeista, mutta tulipahan opeteltua niissäkin toimimista. =) Eikä ne nyt onneksi olleet mitään kovin kalliita tikkejäkään. Mieluummin tulliin kuin ghettoon, sen opin viime reissulta. Vaikka harhauduimme muutaman kerran, pääsimme kuiten ostarille yhdeksän maissa ja sen jälkeen täytyi kulutella tunti aikaa, koska liikkeet aukesivat vasta kymmeneltä.

Muutama country-levy ja pari vaatekappaletta myöhemmin olimme valmiit suuntaamaan kohti Orlandoa. Odotettavissa oli reilun neljän tunnin ajaminen, joten haimme vastaan tulleesta ruokakaupasta kunnon eväät reissuun: suolaa&rasvaa&sokeria&muutakin epäterveellistä. Randy Houser stereoihin, 2,5litran moottorilla varustettu auto Interstatelle ja rouvalle 12-pakki kirsikkacokista jalkoihin - siinä yksinkertaisina ne syyt, joiden vuoksi pidän tätä parhaana paikkana kodin jälkeen. =) Kolusimme matkan varrella melkein kaikki ruokakaupat, mihin pääsi kohtuudella ja teinpäs taas aloittelijan mokan: jätin tippaamatta kaupan pakkaajaa.. Tämä palveluista maksaminen on arsesta, tai ainakin pirun hankala oppia. Kyllähän kotonakin tulee jätettyä ravintolan tarjoilijalle juomarahaa, jos palvelu on sen arvoista. Mutta täällä se on niin paljon suorempaa ja tottakai tarjoilijat/asiakaspalvelussa työskentelevät saavat ison osan palkoistaan juuri noista suoraan tulevista rahoista. Mutta silti! Aargggh. Hyvittelin itseäni survomalla setelirahaa joulupatakeräykseen.

Päivänvalo kului loppuun auton ratissa, matkalle mahtui yksi kunnon sadekuuro - tornadot on pohjoisempana - mutta tämäkin sade alkoi ja loppui kuin hanasta kääntäen.
Hotellille pimeässä ajaessamme ihmettelimme, että jotain tässä hommassa on hiukka erilailla kuin kotoisessa suomessa.. Eipä ole katuvaloja, kun ei ole jalankulkijoitakaan. Vain autojen valot, mainosvalot, liikennevalot ja heijastimet opastavat suunnistamaan yön pimeydessä.

Hotellille majoittumisen ja hotkien nautitun illallisen jälkeen hilpasimme tuossa vieressä olevalle Universalin city walkille, eli kaupalliselle kävelykadulle. Heti sinne päästyämme alkoi satamaan ja korvan juuressa alkoi kuulumaan Pastorille niin tutuksi tullut narina ja rutina - eli oli aika viedä rouva kämpille ja nukkumaan.

Huomenna sataa vain 30 prosentin todennäköisyydellä, joten sen päivän ohjelmana liene on tutustua huvipuisto-osuuteen. Ylihuomenna sitten käydään katselemassa kohtuu lähellä olevan outletin valikoimat. Mutta elastisuutta löytyy edelleenkin aikatauluista. Hotelli on kuiten varattu kolmeksi yöksi, joten onhan tässä aikaa mellastaa puoleen ja toiseen.

Huokailuja matkan varrelta

Finnairin työntekijöillä on ollut aika tiukka lakkosyksy. Mitenkään ottamatta kantaa työntekijöiden oikeuksiin, nämä lakot ovat kyllä aika tavalla tuoneet ylimääräisiä jännitysmomentteja matkailemiseen. Toki aina on muistettava se, että toisilla on vain parempi tuuri kuin toisilla taas ei.. Henkiset Aku Ankat tuppaavat aina silloin tällöin pompsahtamaan esiin.

Tänä aamuna meidän olisi pitänyt lentää finskin koneella klo 9,05 Helsinkiin. Kuitenkin matkalla kentälle tuli ilmoitus kännykkään että kyseinen lento on peruttu ja meille on varattu paikat Oulusta klo 11.05 lähtevästä koneesta. Omalla lipullaan oleva jatkolento lähtee 14.40 Helsingistä ja laskimme että jos Oulu-Helsinki lento on yhtään myöhässä, meille tulee todella kiire. Eikä Helsinki-Vantaan terminaaliuudistus ole ainakaan yhtään nopeuttanut lennolle pääsemistä.
Siispä puhelin käteen ja Blue1:n lennot varaamaan ja pian jo istuimme sinikeltaisilla siivillä matkalla Helsinkiin. Kone mäjähti kenttään vähän vaille yksitoista, joten aikaa oli nokko kikkailla Helsingin kentällä. Oulun ihanainen lentokenttänainen selvitti meidän matka-askit jo Miamiin asti, joten niiden kanssa ei pitänyt enää tetsata Helsingissä. Tosin tietty tämä lakko aiheutti joitain probleemia matkatavaroiden etenemiseen. Ainakaan aamulla Helsingistä Ouluun tulleessa Finskin koneessa ei ollut kenenkään ruumaan laitettuja matkatavaroita mukana.

Olemme jo henkisesti valmistautuneet siihen, että emme välttämättä näe laukkuja ainakaan Miamissa, mutta toivottavasti ne löytävät meidät Orlandosta - tai sitten joudutaan tosissaan shoppailemaan kaikkea alusvaatteista lähtien..

Tämä aamu alkoi reippaasti jo neljän korvilla. Kävin työskentelemässä pari tuntia ennen autoon hyppäämistä ja kentälle lähtemistä. Tietenkään eilen ehtoolla ei millään ehtinyt ajoissa nukkumaan, koska piti pakata tavaroita ja vähän siistiä kotia naapurinkestävään kuntoon. Ulko-oven kilahtaessa lukkoon aamulla muistin, että roskat muuten jäi viemättä. Täytyy muistaa hihkaista siitä naapurin rouvalle, jottei kotiutuessa rottalauma kikkaile keittiössä asti.

*

Jossain Suomi-Islanti-Yhdysvallat -akselilla yhdentoista kilometrin korkeudessa lentokoneen viihdejärjestelmä on lakannut toimimasta ainakin näiden penkkirivien kohdalla, minun sukat haisevat kerrassaan kummalliselle ja ajamme illan pimeyttä karkuun lentokoneella. Kello on nyt vartin yli kymmenen USA:n aikaa, eli reippaan 12 tunnin kuluttua olemme ehkä laskeutuneet Miamiin ja odotamme haastateltavaksi ja kuvattavaksi pääsyä tullissa ja hippailemme matkalaukkujen perässä pitkin ja poikin lentokenttää. Siinä välissä saattaisi olla kysyntää vaikka muutamalle savukkeelle, mutta onneksi enää on vain se min 12 tuntia ilman käryjä edessä.
Vakaa aikomus ja ylevä tahto oli lopettaa tupakointi ennen tälle reissulle lähtemistä, mutta aina löytyy ahistuksen aiheita sen verran reippaasti yrittäjän elämästä, että edelleenkin natsa käryää suupielessa aina tilaisuuden tullessa.

Hupsista..



Tylsä sunnuntai töissä, joten mikäpä reipastuttaisi tahtia paremmin kuin lentolippujen varaaminen. Tulossa oleva suunnaton visa-lasku motivoi aina työskentelemään ahkerammin ja veren maku suussa. 1765 euroa on helvetin hyvä syy alkaa tekemään töitä pienen oravan motivaatiolla.



Musta tuntuu, että me taidetaan reilun puolentoista kuukauden päästä upottaa varpaat Floridan hiekkaan. Finnair kuljettaa meidät joulukuun ekana sinivalkoisin siivin ensin Helsingistä New Yorkiin ja sieltä AA lennättää meidät Miamiin, ja viikon päästä sama homma toiseen suuntaan. Oulusta pitäisi vielä saada kyyti Helsinkiin ja takaisin, mutta sehän on vain tämmönen lähiliikenneongelma..



Eihän tämä nyt ihan puun takaa tullut.. Olen jo parin viikon ajan puhunut Pastoria pehmeäksi. Mulla lähestyy uhkaavasti syntymäpäivä, eikä se ole koskaan naiselle juhlapäivä - ainakaan sen jälkeen kun 21-v on ohitettu jo vuosia sitten. 30-v rajapyykki tuli täyteen noin sata vuotta sitten pyramidien varjossa - Pas kuulemma halusi viedä mut katsomaan jotain "oikeasti vanhaa" juttua. Nyt varmaan mennään tutustumaan rusinatehtaisiin.. Tässä tilanteessa voi ainoastaan kiittää hyvää onneaan siitä, että vakka on löytänyt kantensa ja sain puolison pään käännettyä jälleen kerran uutta reissua kohti.



Edellisen reissun matkaopaskirja on vieläkin tallella, samoin kuin jenkkien tiekartta. Tom Tom pitää edelleen sisällään USA:n kartan ja koeran hoitopaikka on kuosissa, vapaapäivät on piirretty työvuorolistoihin ja ainoastaan rahat puuttuu. Tässä välissä pitäis pyörähtää yksi viikonloppu Ateenassa, joten rahapula tulee olemaan kroonista ja aikataulu on aivan sekopäinen, koska kaikki Suomen puolella vietetyt päivät tulee olemaan piiitkiäää työpäiviä. Mutta tätä vartenhan hommia tehdään: täytyy olla sitten tärisevänä möykkynä kiikkustuolissa muisteltavaa.