Edellisenä iltana näimme Macy´s tavaratalon tähden kutsuvan kirkkaana moottoritien vieressä, joten suunnistimme sitä kohti aamun alkajaisiksi. Rouvalla on ollut tapana tehdä siitä kaupasta löytöjä kaksin käsin, tällä kertaa tulos tosin jäi laihaksi, mutta - kappas vain - siinä vieressä oli eri outletti kuin se, missä eilen vierailimme. Joten jälleen kerran edessä oli rankkaa säästämistä. Muutama tunti myöhemmin Pas sai houkuteltua rouvan pois (lue: raahasi puoliväkisin autolle) jotta pääsisimme vihdoin ja viimein takaisin tien päälle ja kohti etelää.
Päivän etenemistavoitteeksi asetettiin päästä jonnekin Orlandon ja Miamin puolivälin paikkeille. Kennedy Space Center tosin viivästytti matkaa reilulla tunnilla, täytyihän siellä pyörähtää kun nyt satuttiin olemaan lähistöllä. KSC ei ollut mikään kummoinen paikka, varsinkin kun kumpikaan meistä ei ole mitenkään poikkeuksellisen kiinnostunut avaruusmatkailusta. Paikalla oli rakettien kopioita, ehkä yksi aitokin avaruusraketti ja yksi huvipuistovekotin (siihen ei muuten menty) jolla voi kokeilla, miltä avaruusaluksen lähtö tuntuu ja kauppoja täynnä nasa-juttuja. Ainoa oikeasti säväyttävä juttu oli henkensä heittäneiden astronauttien muistopaikka. Vuonna 1986 tapahtunut Challengerin räjähdys lähdössä oli juttu, joka kolahti 12-vuotiaaseen pikkutyttöön aika rajusti ja pisti vieläkin alahuulta pidemmälle nähdä niidenkin seikkailijoiden muistolaatat. Meidät on suojattu kaiken maailman onnettomuuksilta sillä, että pidämme retkueilla mukana Pyhän Kristoforoksen kuvaa - sinä päivänä kun on nähnyt matkantekijöiden suojelijan Pyhän Kristoforoksen, ei voi kuolla. Yksinkertaista ja tehokasta - ainakin toistaiseksi. Toki Tapiola pitää huolen kaikesta muusta, mitä matkoilla voi tulla vastaan.
Seitsemän korvilla majoittauduimme Vero Beachin kaupunkiin tienvarsihotelliin. Kävimme ensin päällisin puolin tsekkaamassa pari motellia tästä lähistöltä, mutta niiden ulkonäkö kävi liikaa yksiin Bates motellin kanssa, joten rouva piti yksipuolisesti huutoäänestyksen ja tulimme oikeaan hotelliin jossa huoneissa ei ole ovea ulos asti eikä kukaan sekopäämurhaaja pääse hiippailemaan respan tätin huomaamatta tappamaan meitä nukkuessamme. Jotta kohtalo pääsisi ivailemaan vielä kunnolla meidän kustannuksella, huomasimme tuossa äsken illallista etsiessä että sadan metrin päässä on jälleen kerran ihanuuksien ihmemaa täynnä vauhdikasta toimintaa - eli Outlet. Täytynee pyörähtää siellä aamun ratoksi, ties vaikka siellä jossain kaupassa myytäisiin kuivia kenkiä ja puhtaita sukkia, ne näyttää molemmat olevan rajoitettu luonnonvara.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti